uusi alku

Blogi on kuollut jälleen, koska kantavaa teemaa ei ollut. Nyt on taas uusi yritys:

Tammikuun kunniaksi ja uudesta vuodesta viisastuneena aattelin kokeilla tammikuun vegaanina ja samalla viinatta, josta ehkä aiheesta voi blogata jotakin!

Vegaanius on onnekseni aiemmin jo minulle tuttua: tyttöystävä on ollut viimeiset pari vuotta vegaani, jonka takia kotona syödyt ruoat, sekä työpaikan eväät (pari kertaa viikossa olen jaksanut tehdä) ovat olleet pääasiassa vegaanisia ja kaupassa tuoteselosetiden vilkuilu 'sillä silmällä' hoituu. Kuitenkaan juustoa, voita, valmisruokien lisäaineita, jne. en ole aiemmin pahemmin vältellyt muualla kuin kotona syödessäni, jonka takia kuukauden suurin haaste taitaa liittyä duuniin:
 - Kuinka syödä jos ei ole eväitä mukana, kun lähilounasravintolat ovat järjestäen epävegaanisia? Uskoisin voittavani tämän haasteen syömällä pelkästään eväitä. Vaikka se tuottaa hommia kotona, niin se on huomattavasti helpompaa kuin utelemalla kiinalaisen buffetin sisältämän kasviskeiton mahdollista kanaliemi-yhteyttä..

Näin. Viime aikoina elämäni (ainakin päässäni, totuus varmaan on jossain legojen ja Anthony Bourdainin matkaohjelmien välillä) on liittynyt muuton ohella ruokaan, duuniin, shakin opetteluun, punkkiin ja kitaran opetteluun.

Extinction of mankindin Baptised in shit -lp:n (Scourge-piisi tässä) soidessa on hyvä laittaa eka päivä kasaan:

1.1.2013: Yöllä söin kallion Capriksessa tomaatti-feta-jalopenon ja ajattelin, että hyvin näitä voi vältellä vähintään seuraavan kuukauden! .. noh herätys oli darraan joskus aamulla ja jääkaappi oli erittäin tyhjä.

- Aamupalaksi suolakaloja ja vettä!
- Tarkoitus oli tehdä jämistä pastaa, mutta pastaa ei ollut! No lasagnelevyjä oli ja siitä tuli parsakaalin, kukkakaalin, cheezlyn (joulun jämä), porkkanoiden, jne kanssa lasagne:

- Vanhaksi menevät leffaliput oltiin tuhlattu edelilsenä päivänä Hobitin näytökseen 1.1. 20:00 elikkäs pakko oli lähteä kohti keskustaa darrasta huolimatta. Päätin, että lisää ruokaa ja mentiin Vapianoon syömään pastaa. Helposti vegaanista. Perus joku chilipasta:

Hobitti oli hyvä, yllätyin. HDR-kuva, sekä pitkäksi vedetyt äksön-kohtaukset ei tosin oikeen lähteny.

Päivän playlist!

Oikeutta eläimille & Maté

Pitkästä aikaa postaus!

Valveuduin vaihtamaan kahvin ylettömän latkimisen maté-teehen n. kk sitten ja luin Peter Singerin Oikeutta eläimille viimesen kolmen yön aikana. Siksi ylempi kuva. Kummallekkin näistä iso peukku!

Singerin kirjaa pidetään yhtenä perustavista teoksista eläinoikeus-liikkeissä ja luettuani kirjan ymmärrän hyvin miksi.. Se perustelee järkisyillä (vetoamatta pahemmin tunteisiin) miksi eläinten hyväksikäyttö ihmisen toimesta on väärin filosofisesta näkökulmasta katseltuna. Kirjan luettuaan faktoja on hankala kiistää ja tällä perusteella uskoisin kirjan toimivan ajatusten herättäjänä kelle tahansa, joka vaan pystyy pohdiskelevaa tekstiä pari sataa sivua sisäistämään. En olisi uskonut, että tämäkin painos on jo 20 vuotta vanha: suurin osa sisällöstä pätee edelleen nykyiseen yhteiskuntaamme.

Jos sitä kesällä keksis jotain kiinnostavaa tekemistä ja sen myötä myös plokkaamista.. tai tai.. tosin tätä plokia ei kukaan lue, facebookissa sentään pari ihmistä 'tykkää' kuvista. En tiedä.

Vielä pari tuntia olisi yötä jäljellä. Jos sitä liruttaisi maté-kuppiin uudet vedet ja pistäisi vaikka Liljan loiston uuden piisin soimaan:

munakoisokeitto

HHH = hyvä, helppo ja halpa!

1. Heitä munakoiso uuniin 200 asteeseen tunniks!
2. Ota pois ja kuori sisälmykset talteen.
3. Käristä kattilan pohjalla öljyy, vs:ää, chillii ja inkiväärii.
4. Heitä sekaan munakoison sisus, 5dl vettä, purkki kaurakermaa, kasvisliemicuutio, suolaa, sitruunamehuu, sokruu vähä.
5. Hauduttele hiljallee 10min.
6. Soseuta!

 

Tähän voi yhdistää vaikkapa organia!

 

Dokkari: Lovecraft : Fear of the Unknown ( 2008 )

 Lovecraftista dokkari youtubessa, oli hyvä! Yog-Soggothin, Cthulhun ja muiden visualisoinnista taiteen avulla voi tietysti olla montaa mieltä, mutta eiköhän näitäkin teoksia ole jo ennen tätä dokkaria kaikki nähneet...

http://www.youtube.com/watch?v=g8PIeFN05rI

Dokkari: Alcan Highway

Odotettavissa keväällä 2012.. varmasti pirun hyvä dokkari. Hese 44v lähtee etsimään vapautta : ostaa vanhan lava-auton, rakentaa sen asuntoautoksi ja lähtee etsimään onnellista asuinpaikkaa Alaskasta.

traileri: http://vimeo.com/ullaaino/alcan-highway

 infot: http://www.mjolk.fi/made/alcan-highway/

Angry video game nerd

Vanha juttu, mutta jaan silti.. joitain vuosia sitten kuulin näistä youtube-arvosteluista ensi kertaa ja silloin ei oikein vakuuttanut ukkelin raivoamiset vanhoille nintendo-peleille. Ehkä ukko on kehittynyt, itse olen lamautunut tai jutut vaativat toimiakseen toistoa.. en tiedä mikä on, mutta viime viikkoina nämä ovat olleet parasta mitä netti antaa mun duunille.

Homman nimi on tosiaan n. 30v tyyppi, joka arvostelee vanhoja (usein erittäin paskoja..) konsolipelejä ja haukkuu niitä siinä samalla kirosanoja säästämättä. Kuulostaa typerältä, mutta varsinki mikäli olet joskus pelannut Nintendo 8-bittistä, Commondore 64:sta tai vastaavia, niin tiedät mitä paskaa pelit voivat olla.... jopa hyvät pelit saivat vitutus-käyrän nousuun tallennusmahdollisuuden puuttuessa.

Cinemassacresta löytyvät nykyään AVGN-videot. Kannattaa lähteä liikkeelle esimerkiksi näistä: Dark castle, Dragons lair, Double dragon III.

Yanka Dyagileva ja Yegor Letov

Tuossa joku aika sitten tuli tutustuttua tähän yhteen Venäjä-punkin legendaarisimmista ilmiöistä... Siperiasta alunperin lähtöisin olevat Yanka ja Yegor löysivät toisensa vuonna 1987. Yegor oli jo aiemmin soittanut punkia Grazhdanskaya Oborona -nimisessä bändissä, mutta yhdessä he soittivat lähinnä akustisia trubaduuri-keikkoja Venäjällä miliisejä paossa nimellä Velikie Oktiabri aina vuoteen 1991 asti.

88-89 välisen ajan Yanka keikkaili ympäri Venäjää sekä soolona, että Yegorin kanssa ja sai mainetta yhtenä Neuvostoliiton tuoreimmista rock-artisteista.. kunnes vuoden 1991 toukokuussa Yankan elämä sai päätöksen 24-vuotiaana Iny-joella hukkumiseen (todennäköisesti itsemurha, taustalla oli masennusta). Yegorin kanssa he saivat kolme LP:tä folkkiin pohjautuvaa rockia julkaistua: 'No Permission' vuonna 1987, 'Go Home' ja 'Angedonia' vuonna 1989.

Tämän jälkeen Yegor jatkoi vuonna 1984 aloittamansa Grazhdanskaya Oborona -bändin kanssa musiikin tekemistä julkaisten kymmeniä levyjä aina vuoteen 2008 asti, jolloin Yegor sanoi julkaisevansa viimeisen levynsä. Kuitenkin vielä samana vuonna hän kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Omskissa 43-vuoden iässä. 24 vuoden ja monen kymmenen levyn aikana suuntaukset muuttuivat aina folkista industrialiin, noiseen ja tietysti myös punkkiin. Tästä hyvänä esimerkkinä 2000-luvun alussa Yegor levytti kansallismielisiä lauluja vanhaa Neuvostoliittoa haikaillen ja loi yhteyksiä jopa nationalistisiin liikkeisiin (kuitenkin myöhemmin tätä hieman katuen).

Lisää tekstiä varmasti asiasta löytyy jos huvittaa etsiä.  Tässä kuitenkin pari helvetin hyvää biisiä Yankan ja Yegorin kokoonpanoilta:

- Tässä Yankaa pari biisiä:

- Yegor Letovin varmasti kuuluisin biisi  Всё идёт по плану. Tästä löytyy youtubesta satoja, ellei tuhansia videoita.. verrattavissa mihin tahansa suomalaiseen nuotiolauluun (live todennäköisesti 90-luvulta).

Dokkari: Cutting Edge: Confessions of an Undercover Cop

 Tuli tossa katsottua alla oleva dokkari, mistä löytyy kiinnostavia yhtymäkohtia niin Kööpenhaminan Ungdomshusetin loppuun kuin muihinkin kuuluisiin aktivismitapahtumiin. Erittäin mielenkiintoinen ja harvinainen näkökulma aiheeseen:

http://vimeo.com/32210258

Matematiikkaa käytännössä.

Tuli vastaan erittäin mielenkiintoinen luento/dokkari, jossa perus matematiikalla selitetään nykypäivän kasvun ideologiaa. Tärkeimpänä pointtina "jos joku asia kasvaa 7% vuodessa, niin 10 vuodessa kyseinen asia on tuplautunut."

Borssia ja ULTIMO RESORTE

Vapaapäivän kunniaksi aattelin tehdä jääkaapin hapankaaleista borssia! Harmi vaan, että ensin puuttu palsternakka, tomaatit ja tomaattipyre. Noh hain ne ja sitten aloni tekemään niin puuttui vielä kasvisliemijutut! PRKL! padat porisemaan ja taas kauppaan ja homma loppuun... ja lopuksi vielä sitruunamehutkin oli loppu ja taas kauppaan! PRRRKKKLLL!

Mut vihdoin valmis!
OHJE:
Paista pannulla sibulaa ja sinne sit pari porkkanaa suikaleina! Sitte paistelee ja tomaatteja ilman kantoja mössää mukaan ja tomaattipyrepurkin ja chilii. Sit paistelee!

Seuraavaks toi mössö pois keittolevyltä ja kattila tilalle. Sinne vettä ja 3-4punajuurta ja vähä palsternakkaa suikaleina kiehumaa liemikuution, pippureiden ja laakerinlehtien kaa.

Sit ku ne on veteliä ni toi mössö mukaa ja keittelee rauhas ja sit viel sitruunamehuu vähä sekaan ni tulee hyvä:

Duunipäivän musat

Eilinen duunipäivä oli sen verran väsyttävä, että tartti piristävää musiikkia siihen. Pitkästä aikaa ysärin crustia taas jakso luukuttaa: dropdeadia ja infestiä soimaan ja negative approachia vielä perään!

ASTRONAUTS!

La vida es un mussin julkaisemat the Astronautsin LP:t ovat olleet kovassa soitossa viimesen viikon.

TSEK:

pörinää

Tuli tuossa katsastettua Such Hawks Such Hounds -dokkari (ilmainen!) amerikan underground hard rock -skenestä 70-luvulta etiäppäi.. osa paskaa, osa tuttua, osa tuttua paskaa... mutta nää pari bändiä kannattaa kyllä tsekata jos ei ole tutustunut:

Peter bagge

Ohhoh onpas aikaa vierähtänyt sitten edellisen päivityksen. Levyt on jääny joko ostamatta tai sitte bloggaamatta, ehkä ensi viikolla vois nuo uusimmat tänne tunkea. Jotenkin sen verran peruskamaa ollut ettei ole mieli tehnyt ja toisaalta olen pelannu viimeaikoina vitusti pleikkaria. Hähähä.

Tuli tuossa tilattua bookplussalta kasa alennussarjiksia ja siinä samassa pari täyshintasta uutta Peter Baggea. Vaikkakin nuo uusimmat olivat suht paskaa, niin tästä inspiroituneena voisin pari sanaa liipasta aiheeseen liittyen.

Peter Bagge on amerikkala.... siis esitelty linkin takaa löytyvässä wikipedian artikkelissa... hehe. Itselleni Bagge kolahti joitain vuosia sitten lukastessani aikaisemmin Baggen Neat stuff -lehdissä esitellyn, mutta Hate -lehdissä ilmestyneistä tarinoista kootun, ensimmäisen Buddy Bradley -kokoelman Buddy goes Seattle (kuvassa). Tuli aikamoinen mitä vittua -olo tajutessani Buddyn tietynlaisen samankaltaisuuden itseeni. 20v+, kiinnostus musiikkia (ja paria muuta asiaa) kohtaan, sekä nuutuneisuus melkein kaikkeen muuhun ympäröivään maailmaan kolahti. Viittauksia punk rockiin ja muuhun itseäni kiinnostavaan toimintaan löytyi sen verran, että kokoelmaa oli erittäin hankala jättää kesken kun alkuun pääsi. Tästä se kiinnostus sitten lähti ja tilasin toisenkin Buddy-kokoelman, jonka jälkeen sitten muuta Baggen matskua.

Kuitenkaan mikään ei ole päässyt Buddyjen tasolle, paitsi tietysti edeltävä The Bradleys -kokoelma varmaan lähimmäksi. Muista varhaisemmista julkaisuista Apocalypse nerd -sarjiksista koottu kokoelma oli ihan ok, Neat stuff -lehdistä poimittuja Girly Girl ja Goon on the Moon -hahmoja hyödyntävä Stupid comics parempi.

2000-luvun julkaisuista Reason-lehdistä koottu Everyone is Stupid Except for Me -kokoelma oli ihan mukavaa poliittista satiiria, tulee varmaan uudelleenkin lukastua. Viime vuonna ilmestynyt Other side kovakantinen albumi sen sijaan ei enää sytyttänyt. Liian vakavaksi tuntui menevän tuo, tosin ehkä uusintalukaisu parantaisi haavat, dunno.

Viimeisimmät hankinnat (ja samalla julkaisut) eli Weekly World News -lehdessä 2004 alkaen julkaistu Bat boy -sarjan kokoelma, sekä 1999 alunperin ilmestynyt Yeah! -sarjisten kokoelma eivät säväyttäneet senkään vertaa. Bat boy sentäs parani loppua kohden, mutta Yeah!:n ensimmäisen osan jälkeen tuntuu jo raskaalta aloittaa toista. Saas nähdä pääseekö loppuun ollenkaan. Kyseinen tuotos oli tosin alunperinkin minua epäilyttävä, sillä Bagge on luonut sen suurelle DC comicsille kohderyhmänä teinitytöt, joten ehkei tämä ole muutenkaan ns. "my cup of tea", vaikka avaruudellisiin bänditouhuihin keskittyykin. Bat boyssa sen sijaan keskitytään puoliksi lepakoksi syntyneen pojan vaiheisiin aina Amerikan presidentiksi pääsemisestä katuojaan päätymiseen. Ehkä paremmankin tästä aiheesta olisi saanut.

Anyways erittäin hyvää jenkkisarjista kaikille. Ehkä joskus jaksan DERFistä kirjoittaa samanlaisen runoelman, hän on myös tehnyt punk rock -henkistä ko. aikakauden jenkkisarjakuvaa.

Kassuja

Otetaanpas seuraavaksi 'lautaselle' läjä kassuja. Kassuthan on tehny tuloaan ja viime vuosina ainakin Suomesta on tullut järkyttävä määrä demoja, jne. kassulla. Varsinkin Shitsuck Tapes on kunnostautunut viimesen viiden vuoden aikana tällä saralla.

Vallat varjot - Demo
Vallan varjojen viisi biisinen demo tuli syksyllä 2010. Ihan mukavaa hidasta runttausta. Mikähän tästä tulis mieleen.. vaikee sanoa. Suomi-punk, suomi-punk lyriikat, suomeks, SUOMI. Vittuuks siitä sen enempää filosofoimaan. Demo löytyy myös myspacesta ja 'Pappien raiskaama'lla ehkä lähtisin. Tai sitten TUOTTEEET!

Moral front - Demo
Moral front ponnistaa Oulusta ja hardcore on tässä bändissä se juttu. Demolla keväältä 2010 on 9 biisiä, mistä 8 omia ja viimenen Uutuuden 'Systeemin rattaissa' coveri. Vajaan parin minuutin rykäsyjä, vähän tunkkaset soundit, mutta hyvää mytkettäkin välistä löytyy. Varsinkin 'I want war', 'All out to get me', sekä 'People I hate' vakuuttavat, viimeinen voisi olla suoraan USAsta vuodelta 1982. Moral front - I want war

Agromurgi - Discography
Shitsuck tapesin 2010 julkasema kokoelma Jyväskyläläisen Agromurgin parista demosta, julkasemattomasta ep:stä, sekä treeninauhoista. 23 biisiä old schoolin nopeimpaan hardcoreen päin kallellaan olevia vajaan parin minuutin rykäsyä (tämä ilmasu näyttäis toistuvan taas...). Covereita mm. Voidilta, Minor Threatilta, Siegeltä ja Uutuudelta. Bändeistä voi saada jo jonkinlaista kuvaa ja kieltämättä hyvinhän nuo väliin sopii: samanlaista rähinää loputkin biisit ovat. Ok soundit myös, jos ei lopun treeninauhoja oteta lukuun. Ihme on, ettei bändi ole keikalla ikinä osunut vastaan. Pääosa biiseistä englanniksi, pari suomeksi. Parin kuuntelukierroksen jälkeen kassu kyllä vakuuttaa, vaikka suht rankka kuuntelukokemus putkeen suoritettuna onkin. Miksen ole aiemmin noteerannut?

Morne - Demo
Mornen 2008 julkaisema demo on aikamoinen harvinaisuus nykyään. Entinen Grief/Disrupt-kitaristi Jeff Hayward on laittanut hynttyyt yhteen Filth of Mankindista tutun Milosz Gassanin kanssa, molempien runtatessa, sekä skittaa, että vokaaleja.

Tämä nykypäivän melodisen crustin ehkä tunnetuin bändi piiskaa demolla 7 biisiä, josta 'Eyes', 'Force', 'Machine' ja 'Sorrow' muodostavatkin 4/5 Untold Wait pitkäsoitosta (2009 julkaistu). Tuntuisi, että versiot eivät kummemmin tuosta eroa, vaikka ovatkin uudelleen äänitetty lp:lle. 'Eyes', 'Force', sekä 'Machine' ovat mahtavia kipaleita. Demolta löytyvät 'Twilight burns', sekä 'Seams' muodostavat 2009 julkaistun nimettömän 7":n. Ainut kappale, jota ei (vielä?) ole levytetty muualla on 'Ignorance is bliss'.

Tunnelmallista, doomiin päin kallellaan olevaa crustiahan tämä on. Mikäli Amebix maistuu, niin pakkohan sinun Morne on testata, vaikka ei niin suoraviivaista olekaan. Tyylikäs paketti muuten tämä: musta kasetti printeillä, sekä sanat sisäkannessa. Morne - Force

Raw power - Studio + live '83
Italialainen Raw power oli aika tunnettu hardcoren alkurysäyksessä kasareissa. Bändi sai biisejä ainakin Maximum Rock'n'Rollin kansainväliselle Welcome to 1984 -kokoelmalle. Demolta löytyy monia helvetin hyviä kbd-henkisiä hardcorebiisejä: mm. 'No institution' , Burning the factory, sekä 'You are the victim'. A-puolen lopussa alkaa 4.12.1983 Pisassa nauhoitettu live, jonka soundit eivät ainakaan tällä kopiolla kassusta vakuuta. Raw power - No institution

Rattus - Finnish hardcore
Läjän viimeinen kassu onkin sitten aika mielenkiintoinen: Rattuksen demoja vuosilta '81,'82, sekä '83 kokoava pläjäys täydentyy parilla live-biisillä vuodelta '83. Pääosa (24 kappaletta) 34:stä biisistä on kuitenkin yhdestä sessiosta vuodelta '83. Soundit vaihtelevat paskasta kohtalaiseen (tiedä sitten johtuuko kuinka paljon kopiosta, todnäk. ei).

Pari ekaa biisiä ovat hyvää huumoria ('Rockabilly reagan', 'Joulu on taas'), sitten lähtee puuroilla soundeilla tuttuja biisejä niin Rajoitettu ydinsota 7":lta, kuin myös kolmelta ensimmäiseltä 12":lta. Onhan tässä helvetin hyviä biisejä, mutta jos totta puhutaan, niin soundit ovat pääosin liian vitusta, jotta tätä jaksaisi kuunnella. Pari ekaa seiskaa mulla jo onkin, mutta Rattus on rautaa 12":sta aina Uskonto on vaara 12" asti julkaisut kyllä kiinnostaisivat! Harmi kun ei varmaan tule osumaan vastaan.. Rattus - Uskonto on vaara 12"

Seksihullut

Viime aikoina syystä tai toisesta soittimessa on pääosin pauhannut otsikon mukainen bändi. Seksihulluilta tuli tuossa vajaa kuukaus sitten uusi lp ja sehän se on syynä soittoon. Bändissä vaikuttaa jäseniä mm. sur-rurista, sekä Jyrki Nissinen. Nissinen on tehnyt ulkoasun kaikkiin julkaisuihin, sekä sanoitukset pyörivät sarjiksien hengessä, joten Jyrki on aika vahvasti läsnä tässä poppoossa. LP:llä on 17 biisiä punkkia kuulostaen ehkä räkäisen kbd-punkin ja 90's-suomi punkin välimuodolta, toisin sanoen suht rauhallista räminää, mutta varsinkin nais-solistin huuto on kuin suoraan ysäreistä. Sanoitukset tosiaan eivät pyöri ollenkaan ysikytluvun teemoissa vaan kauhovat enempi huumorin keinoin nyky-punkille ominaisesta kuosaamisesta ja elämästä (kuten sarjiksista esim. borgtronit). Esimerkkinä vaikkapa alku b-puolen Bilelintu-biisistä: "Sä oot bilelintu ja tanssilattian yllä liihotat, ja kundit oottaa suu auki, että niiden päälle paskannat". Viime vuosina muutenkin tykännyt ysikytluvun ulosannista esim. Olotilan muodossa, joten ei ihme, että tämä levy uppoaa. Yhteyksiä olotilaan on myös tuo mies&nais-vokalistin käyttö vuorotellen.

Seksihulluilta tuli myös 'epävirallinen' kassu-julkaisu tuossa vuodenvaihteessa(?), joka sekin kiitettävästi pauhannut ennen kun levyn sain käsiini.. Pari ekaa biisiä LP:lläkin olevat Häähullut ja Candypelle. Häähullut on yksi lemppareista LP:llä. Tähän päälle vielä mm. pari ennenjulkaisematonta kipaletta, 'Tein lapsen' kakkahätä-77:n splitiltä, sekä 'Sukupuolitauti' Valium kiharoiden splitiltä niin vois sanoa, että tämä kassu on kyllä kovin julkasu Seksihulluilta kokonaisuutena. Ennenjulkaisemattomista 'Eläimiin sekaantuja' on sanoituksiltaan helvetin hyvää sekoilua Borgtronin hengessä, sekä demolta irrotettu yhdeksäs kipale 'Pohjolan pidot' versioi sopivan räkäisesti Junnu Vainion kyseistä kipaletta.

Tosiaan bändiltä on tullut  enne kassua kaksi splitti-seiskaa ja 1 seiska-tuumanen ep. Kakkahätä-77:n kanssa tehdyn splitin paras biisi onkin valittu kassulle, seiskalta ei ole yhtään biisiä, mutta mielestäni se onkin paskin julkasu bändiltä. Pari hyvää vetoa sieltäkin tosin löytyy, esim. 'Apua! Mä kuolen' on vitun jees. Valium kiharoiden splittiä ei ole syystä tai toisesta tullut hommattua. Pitääpä korjata tilanne joku pvä.

Suosittelen tietysti myös Nissisen sarjakuvia tässä välissä, jotka ovat ehkäpä jopa parasta huumori-sarjista mistä Suomesta on 2000-luvulla tullut (kuvan 'Kiimaiset maantiesuolanimeskelijät' vuodelta 2005 on aivan mahtava!).

Maaliskuussa saapuneet suuremmat

Anti Cimex - The Records 81-86
Anti-Cimex on yksi legendaarisimmista ellei jopa legendaarisin Ruotsin vanhoista hardcore-bändeistä. Tämä levy on koonnut heidän kaikki viralliset levytykset(Anarkist Attack 7", Raped ass 7", Victims of a bombraid 7" ja Criminal Trap 12") ennen metallisemman soundin puolelle siirtymistä 1986 . Vuodesta 1990 eteenpäin Anti-cimex on jatkanut metallin puolella, mutta niihin julkaisuihin ei nyt puututa. Aika käppänen ulkoasu tässä julkaisussa, mutta sisältö on pääosin timanttia.

Anarkist attack on selvästi yhtyeen ensimmäinen levytys, tässä haetaan vielä sitä omaa soundia. Soitto kulkee räkäisesti melodisemman (Heroindöd) ja puhtaan d-beatin välillä palloillen soundien ollessa demo-tasoa. Raped ass ja Victims of a bomb raid ovat sitten jo täysin d-beattia Dischargen hengessä, myös kieli on vaihtunut ensimmäinen ep:n rruotsista englantiin. Viimeinen Criminal trap mini-lp kumartaa (kuten monilla muillakin kasarin puolen väliin jälkeen tehdyt levyt) kohti metallisempaa soundia. Dischargen hengessä edelleen, mutta myös esim. kitaralickejä ja beatdowneja alkaa löytyä.

Kokonaisuudessaan hyvä levy, tosin ei ehkä kerralla jaksa koko paskaa läpi, mutta esim. seiska-pari kerralla toimii piristyksenä päivään kuin päivään!

Herätys - s/t LP
HC-bändi, joka ponnistaa Ruotsista, mutta laulaa kuitenkin suomeksi. 80's Suomi-HC on vahvasti läsnä sotkettuna ripauksella ruottalaista d-beattia. Sanoituksilta perus yksinkertaista kritiikkiä yhteiskuntaa, mediaa, jne. vastaan. "KIIRE KIIRE KIIREEEE EI OIKEIN MIHINKÄÄN!" Eipä nyt suorilta tule Suomesta vastaavan laatuista saman koulukunnan bändiä mieleen. Hyvät soundit myös, ei tule fiilis, että kyseessä olisi kassudemo kasareista. Pelkkää pahoinvointia

Los olvidados - Listen to this!!! LP

Alkuperäistä skeittipunkkia Descendentsin hengessä! Aivan vitun kova levy ja vihdoin sain tämän legendaarisen levyn repressin käsiini. Pohjois-Californian skeittipooleissa kasareiden alussa soitellut Los Olvidados on aikalaisiaan selvästi tuntemattomampi poppoo. Tuntemattomuus on todennäköisesti johtunut siitä, ettei ko. porukka ole saanut ikinä LP:tä julkaistua, vaan hajosi legendaarisen MRR:n julkaiseman Not So Quiet On The Western Front -kokoelma-LP:n jälkeen.

Helvetin hyvät soundit ja tarttuvat melodiat saavat ihmettelemään pitkäsoiton puuttumista. Kitaristi Mike Fox kävi parin levyn ajan soittelemassa Dwarvesissa, mutta muutoin aika hiljaiseloa on ukot viettäneet vuoden -83 jälkeen. Laulaja Mike Voss (kuvassa) matki laulutyylinsä lisäksi myös maneerinsa suoraan Iggyltä ja Stiv Batorssilta.

Listen to this!!! on varmasti yksi top-50 punk-julkaisuista minulle. Se täyttää hyvin 77' punkin ja 80's jenkki hooseen välitilan yhdistelemällä Dead Boyssin hengessä soivaa proto-punkkia uudempaan Black Flagin ja kumppaneiden luomaan aggressiivisuuteen. TJEU: Something new


Dropdead - Discography 10"

Crustia ja grindiä sekoittava Dropdead on yksi ysikytluvun suurista vaikuttajista crustin puolella. Sanoitukset kulkevat perinteisellä anarcho-punkin linjalla eläinoikeuksineen ja yhteiskuntakriittisyyksineen tietenkin. Musiikillisesti sen sijaan kyseessä on aikamoista tykitystä. Ei tämä perus punkin kuuntelijalle kyllä uppoa, mutta jos japski-coresta tykkää niin tässä on samoja aineksia. Nopeita rykäsyjä, suurimmassa osassa ei sen kummepia kertosäkeitäkään ole.

Hated Youth / Roach motel - Don't fuck with Florida! 12"

Nätti splatter-vinyyli, hieno booklet-kirjanen mukana, missä sanat, flaijereita ja hyviä kuvia. Hated youthin puoli on suoraa huutoa D.R.I. tyyliin. Vähän liian ykstoikkosta omaan makuun tämä. Sounditkin suht paskat. Roach motellin puoli sen sijaan on kiinnostavampi. Vähän punkimpaa 80's hardcorea, ei niin kaahausta tämä. Hyvää kamaa jos tykkää Circle Jerksistä jne. + paremmat soundit kun Hated youthin puolella. Ihan jees, ei kyllä ehkä ostamisen arvonen tämä.

Sylvain Sylvain - '78 Criminals LP

Sylvain Sylvain on tunnettu New York Dollsin kitaristina. Tämä Fanclub-julkaisu kokoaa Sylvainin tekemiä biisejä eri bändien kanssa Dollssin hajoamisen ('77) jälkeen. Tarkkoja tietoja levystä on hankala löytää, mutta suurin osa biiseistä taitaa olla Sylvain Sylvain & the Criminalssin käsialaa (Esim. Kids are back / Cops are coming 7").

Kokonaisuudessaan levy on iloista rock & rollia Dollssin hengessä vähän funkkiin kumartaen. Sylvain on yllättävän hyvä laulaja tällaiselle kamalle! Ei ehkä my cup of tea kuitenkaan. Tuli ostettua lähinnä mielenkiinnosta Sylvainin muuta tuotantoa kohtaan. Soittimessa vierailut saattavat kuitenkin jäädä vähäisiksi, valitettavasti. Pari tiukkaa singleä tästä voisi poistaa, esim. Kids are back ja It's love ovat kieltämättä käypiä rock-kipaleita.

VA - 12"

Epävirallinen kokoelma LP, joka sisältää Papi, queens... 7", 2 x Electric deadsin 7", sekä Lasta-ep:n Suomesta.

Papi, queens, reichkanzlers, presidennti 7" on Italiassa '82 koottu kokoelma, jossa on bändejä Italiasta, Briteistä, Suomesta ja Saksasta. Italialaiset ja britit (Total Chaos) tahkoavat Raw powerin tyyliin vähän rauhallisempaa hardcorea verrattuna esim. Kaaokseen tai Stromsperreen (Saksa). Kaaoksen isänmaalliset pilkistää valopilkkuna välissä. Kyllähän tätä soittelee, paikoin tulee mieleen italialaisista Eskorbuto vaikka kieli ei olekkaan sama. Italialaiset Irah, Quinto Braccio, sekä Sottocultura kolisevat tästä itselleni. Etukansi, Takakansi

Electric deads on Tanskalainen kbd-punk bändi, erikoisuutena naislaulaja. Electric deadsin 7":t jakautuvat levyn eri puolille. A-puolelta löytyy Anti Sex 7" (1982 julkaistu), jossa ensimmäiset Locked doors ja 30 years biisit löytyvätkin minulta jo Bloodstains accross Denmark kokoelmalta. Ko. kokoelmalla on myös kaksi muuta biisiä, jotka löytyvät s/t 7":lta. Se ei tässä ole syystä tai toisesta mukana, vaikka jääkin näiden ep:iden väliin julkaisuhistoriaa tarkasteltaessa. Kuitenkin tiukkoja biisejä molemmat, yksiä levyn lemppareista. Kaksi muuta kipaletta: Kitchen poet ja Anti Sex ovat ihan hyvää '77:aa myös, mutta eivät nouse ihan edellisten tasolle. Electric deads - 30 years

B-puoli alkaa Electric deadsin Mind bomb ep:llä vuodelta '83. 5 biisiä vähän ehkä nopeampaa paahtoa. Ensimmäiset 3 suht mitään sanomattomia, mutta La la la ja Fish in a pool ovat kyllä kelpo kipaleita. La la la polkee aika pitkälti samoja polkuja kuin Dickiesin kuuluisa 'banaanibiisi'.. Jos kbd-kokoelmat osuvat, niin kyllä nämäkin sitten uppoavat.

B-puolen varsinainen osuus alkaa kuitenkin vasta Electric deadsin hiljennettyä. Erittäin harvinainen ja toisaalta legendaarinen Suomi-HC kokoelma Lasta-ep on tässä. 12 purkausta mm. Terveiltä käsiltä, Riistetyiltä, Sekundalta, Kansan Uutisilta... Tästä ei paljon muuta voi sanoa, että jos kyseinen meininki iskee, niin kyllä tämäkin. Kansan Uutisten sanoilla: KOIRA ON PAREMPI KUIN POLIISI!

viime kuukauden "pienet"

Tarkotus ois kahtella mitä on tullut hommattua.. rajataan julkasut alle 10" kokoon, jotta saa vähän purettua tätä sumaa..



Lebenden Toten - Death culture deprivation 8"
Aiemminkin olen jo hehkutellut uusinta levyä tänne ja nyt sain käsiini vanhemman 8" vuodelta 2007. Hyvä julkaisu kyllä, tosin olisi varmaan mahtunut seiskaksikin. 2-3 biisiä / puoli samanlaista suhinaa kuin lp:llä. Sanoitukset kulkee tappamisen, ruumiiden ja hävityksen tunnelmissa. Orwellin sanoilla: "To accept civilization as it is practically means accepting decay... you are the dead."

Cülo - Toxic visions 7"
Aika perinteistä, mutta yllättävän hyvää viime vuosien 'jenkkipunkkia' tämä. Tulee vähän mieleen No Way recordsin parhaat pvät Government Warningin ensi seiskan aikaan... varsinkin nimibiisistä. Muutoin ehkä hieman äkäisempää menoa kuin esim. GW. Ei voi olla sysipaska lätty jos eka biisi alkaa WAKE UP IN PISS I FEEL LIKE SHIT. Ihan tuore 7", tässä nimibiisi: Cülo - Toxic visions.

Hellshock - Arrows to the poor / Last sunset 7"
Amebixin maalailevan crustin hengessä mennään tällä Hellshockin ekalla 7":lla vuodelta 2003. Laulu on enempi metallin mörinää kuin huutoa ja soundit vähän puuroutuu, kuten asiaan kuuluu. Ei silti iske, suht väsyneet biisit syynä? Arrows to the poor

Moderni elämä - s/t 7"
Ehkä hehkutetuin 'punkki'bändi Helsingistä tämän vuoden puolella. Dead moon -vaikutteet ovat suuret, varsinkin viimeisen 'Hoida itsesi kuntoon' biisin kohdalla. Mutta vittuako siinä, ei tätä turhaan hehkutella, Ydinperheen viime vuoden seiskan jälkeen pitkästä aikaa suomi-seiska, joka toimii pirun hyvin. Livekunto on tullut itse missattua lähinnä kiireisen kevään takia.

Human mess - s/t 7"
No way Records sylkee samaa tavaraa edelleen kuin n. 4-5 vuotta sitten.. Räkästä punkrockia hc-vaikutteilla reilun minuutin purskeina. Livenähän tämmönen toimii, mutta biisit eivät sen kummemmin vetoa. En ostaisi LP:tä.

Formaldehyde junkies - s/t 7"
Tässä postauksessa jo kolmas varhaisesta jenkki-hc:sta ammentava poppoo. Minneapolisista tulevalla (kaupungin tällä hetkellä varmaan tunnetuimmalla) punkkipoppoolla ei kuitenkaan ole niin toimivia rykäsyjä, kuin Toxic reasonssilla, mutta mielummin tätä kuin Human Messiä soittelee. Lyhyt rykäsy tämä ep, ei jaksa koko ajan ravata vaihtamassa puolta.. Ehkä siitä syystä jäänyt vähän vähemmälle soitolle. Youtubesta löytyy lätyn eka veto: Jesus Christ Vice Grip

kiirettä pitäny

Se olisi viimene yövuoro pariin pvään. Ens viikolla vielä 3 yötä ja sitten nokka kohti Ranskan Chamonixia.

Mitä tässä parissa viikossa on tapahtunut? Eipä oikeastaan mitään, paitsi luistelut ja pulkkailut tullu taas tutuks.

Ainiin ja Tampereella Käpykaarti + J. Nissinen keikka Dog's homessa. Nissinen veti akustisesti taustalla pelkästään saksofoni. Ei oikein sytyttänyt. Käpykaarti sen sijaan vetäs täydet pisteet kotiin. Loistava keikka ja Satru vakuutti jälleen esiintyjänä. Edelliset kokemukset hänestä ovat olleetkin Mojakan nokkamiehenä.

Harmi vaan, ettei Käpykaartin lp pahemmin vakuuta edes keikan jälkeen. Mutta livenä ehdottomasti katsomisen arvoinen.